Galgo español eli espanjanvinttikoira on yksi maailman huonoimmin kohdelluista koiraroduista. Joka vuosi Espanjassa syntyy tuhansia galgoja, pennutus on laajamittaista eikä sitä valvota lainkaan. Usein ainoastaan lupaavimmat pennut kasvatetaan aikuiseksi, loput tapetaan jo pentuna.
Galgoja käytetään pääasiassa metsästykseen ja jäniksenajoon, mutta myös jonkin verran esim. koiratappeluiden syöttikoirina. Metsästyskauden ajan, lokakuusta tammikuuhun, galgot elävät pimeissä ahtaissa vajoissa ilman liikuntaa ja ihmiskontakteja ja niitä ruokitaan kuivalla leivällä ja muilla tähteillä muutaman kerran viikossa. Koiria pidetään nälkiintyneinä, koska tämän uskotaan parantavan metsästysviettiä.
Galgojen harjoitusmuodot ovat julmia, niitä juoksutetaan autojen moottoripyörien perässä kovassa vauhdissa. Loukkaantumiset ovat yleisiä.
Kauden loppuessa metsästäjät eli galguerot hankiutuvat eroon galgoista, joita ei haluta ylläpitää seuraavaa kautta varten. Suurin osa galgoista pidetään vain yhden kauden ajan, ainoastaan menestyneer galgot katsotaan niin arvokkaiksi, että ne pidetään seuraavaa kautta silmälläpitäen.
Lopetuskeinot ovat julmia; galgoja hirtetään (huonosta metsästäjästä tehdään "pianisti" eli koira hirtetään puuhun niin alas, että sen takajalat osuvat juuri ja juuri maahan. Tällöin galgo kituu joskus jopa päiviä ennen kuolemaansa), heitetään elävän kaivoon, poltetaan kuoliaaksi, raahataan autojen perässä, pahoinpidellään hengiltä tai hylätään. Joskus galgo hylätään jalat murrettuina, jolloin se ei pääse palaamaan kotiinsa.
Metsästyskauden loputtua Espanjassa on suuria määriä vapaana liikkua galgoja, jotka ovat usein joko loukkaantuneita tai pahoin nälkiintyneitä. Eloon jääneet päätyvät usein kunnallisille tarhoille "perreroille", jossa koirat lopetetaan mikäli niitä ei adoptoida. Arvioiden mukaan jopa 50000 galgoa tapetaan vuosittain.
Koska espanjalaiset adoptoivat itse hyvin vähän galgoja niiden ainoa apu ovat maassa toimivat muutamat avustusjärjestöt ja näiden ylläpitämät tarhat, joilla galgoja pelastetaan adoptioita varten. Tarhat toimivat lähes täysin ulkomaisten lahjoitusten varassa ja niiden kapasiteetti ottaa galgoja suojiinsa on näistä avustuksista kiinni. Etenkin eläinlääkärikulut kohoavat tarhoilla usein suuriksi, kun tarhoille tulee kerralla useita vakavasta loukkaantuneita ja sairaita koiria.