Aran galgon kotiutuminen
Suuri osa adoptoitavista galgoista suhtautuu ihmisiin luottavaisesti tai korkeintaan arastelee vieraita. Joukossa on kuitenkin myös hyvin arkoja yksilöitä ja jopa sellaisia joille ihminen tai pahimmillaan koko ympäröivä maailma on pelottava. Näillä galgoilla ei ole elämässään ollut muita kuin negatiivisia kokemuksia ihmisistä. Osa peloista johtuu myös siitä että galgot elävät pentuaikansa usein hyvin eristyksissä eikä normaalia sosiaalistamista tapahdu.
Adoptoija saattaa miettiä uskaltaako antaa kodin aralle galgolle. Arimpia yksilöitä emme suosittele kuin kokeneeseen kotiin mutta vähemmän pelokkaan galgon voi yleensä adoptoida ilman suurempaa kokemusta traumatisoituneista koirista kunhan muistaa antaa galgolle aikaa kotiutumiseen ja huolehtia tämän turvallisuudesta ohjeidemme mukaan.
Kotihoitajamme Elina on kirjoittanut aikajanan aran galgon kotiutumisesta, tämä antaa kuvaa siitä miten aran galgon kanssa alkuajat sujuvat. Toki jokainen galgo on yksilö mutta yleisesti kotiutuminen sujuu tämän mukaisesti.
Aran galgon adoptio vaatii adoptioperheeltä enemmän mutta kun aran galgon luottamuksen saavuttaa ja saa todistaa pieniä edistysaskelia kun galgo alkaa vähitellen elää normaalia koiran elämää on se lähes kaikkien adoptoijien mielestä vaivan arvoista.
1. päivä kotona
Aran galgon maailma on mullistunut.
Matka tarhalta lentokoneella Suomeen on ollut raskas ja hämmentävä eikä elämä aralle tarhallakaan ole ollut helppoa. Espanjassa toimivien vapaaehtoisten tärkein tavoite on täyttynyt, galgo on saatu turvaan, hänestä on pidetty huolta ja saatettu vielä turvallisesti kohti uutta elämää.
On ensisijaisen tärkeää huolehtia galgon turvallisuudesta myös Suomessa. Kammottavinta olisi mitätöidä huolimattomuudella kaikki se minkä ihmiset Espanjan päässä ovat tehneet galgon uuteen elämään saattaakseen. Voit mahdollisesti kuvitella minkä paniikin pienikin outo asia voi saada aikaan tälle poloiselle jonka koko maailma on mullistunut ja jonka stressitaso on huipussaan.
Ilman turvallisia varusteita (panta +turvavaljaat + mielellään lukottomat taluttimet käsilenkein+ kaikkein pahimman varalta GPS-paikannin) ei siis kannata lähteä edes yrittämään uuden elämän tiellä. Kun sinulla itselläsi on varma olo varusteista se tuo luottamusta myös galgolle, aistivathan he kaiken myös meidän mielentilastamme. Kun itse ensimmäisen kerran kokee panikoivan galgon pakoyrityksen niin tajuaa ettei kyse ole varusteurheilusta vaan ihan aidosti koiran hyvinvoinnin ja jopa eloon jäämisen turvaamisesta.
