Tietoa galgon terveydestä ja mahdollisista sairauksista

 

 

 

 

 

Galgo on koirarotuna terve verrattuna moneen muuhin rotuun, perinnöllisiä sairauksia esiintyy vähän. Galgolla, kuten muillakin vinttikoirilla on muihin koirarotuihin nähden eroavaisuuksia mm. tietyissä veriarvoissa sekä kyvyssä sietää anestesia-aineita. Nämä seikat ovat merkityksellisiä lähinnä koiran hoidossa eläinlääkärillä. Koska useimmilla galgoilla on menneisyys metsästyskoirana ja useat galgot ovat myös eläneet vapaana hylättynä tai niitä on pahoinpidelty, ovat vanhat vammat tavallisia. Nämä vammat eivät useimmiten vaikuta koiran jokapäiväiseen elämään ja niistä pyritään antamaan mahdollisimman totuudenmukainen kuva uudelle kodille adoptiota suunniteltaessa. 

 

 

Espanjassa esiintyy useita tarttuvia tauteja joita ei Suomessa ole. Näistä raivotaudin ja ekinokokkoosin leviämistä Suomeen pyritään estämään lainsäädännöllisin keinoin ja koiralla on Suomeen tullessa oltava todistus voimassa olevassa raivotautirokotteesta sekä ekinokokkoosimadotuksesta.  Muiden tarttuvien tautien suhteen yhdistyksemme pyrkii minimoimaan riskin että Suomeen tulevalla koiralla olisi sairauksia joista uusi koti ei ole tietoinen. Galgoiltamme testataan hieman alueesta ja tarhasta riippuen Espanjassa leishmania, sydänmato, borrelia, ehrlichia, babesia ja anaplasma.

 

Koska osa sairauksista näkyy testeissä vasta kuukausien, jopa vuosien kuluttua tartunnasta toivomme kaikkien adoptoijiemme teettävän galgoilleen uusintatestauksia Suomessa. Leishmania ja sydänmato (Dirofilaria immitis) suositellaan uusittavaksi noin 6-7 kk maahan saapumisen jälkeen ja välittömästi mikäli koiralla esiintyy sairauden oireita.   Leishmaniasta suositellaan testattavan vasta-ainetaso pikatestin sijaan, uusintatestausta suositellaan vuosittain. Näiden lisäksi testausohjelmaan on suosituksena vuonna 2017 lisätty Dirofilaria repens joka suositellaan testattavaksi myös 6-7 kk kuluttua Suomeen tulosta. Mikäli galgolta ei ole Espanjassa testattu jotain seuraavista ottakaa yhteyttä galgosdelfenix@gmail.com niin tarkistamme onko lisätestaustarvetta: Anaplasma, babesia, borrelia, ehrlichia, 

Rabies eli raivotauti

 

Rabies on viruksen aiheuttama eläinten ja ihmisten keskushermostosairaus. Tartuntaa levittävät etenkin luonnon petoeläimet sekä kotieläimistä koira ja kissa. Tauti leviää sairastuneen eläimen syljen välityksellä (purema, rikkoutuneen ihon nuolaisu). Itämisaika eli aika tartunnasta oireiden ilmenemiseen voi olla jopa kuusi kuukautta.  Oireiden puhjettua tauti on kuolemaan johtava sekä ihmisellä että eläimellä. Ihmisellä puhkeaminen voidaan estää mahdollisen tartunnan jälkeen annettavalla rokotushoidolla. 

 

Espanjan raivotautitilanne on tällä hetkellä hyvä ja valtaosa koirista on tarhalle hylättyjä kotikoiria tai metsästykseen käytettyjä koiria joilla rabiesrokotuksia on annettu jo ennen tarhoille päätymistä. Koirat myös viettävät tarhoilla viikkoja-kuukausia ennen Suomeen tuloa joten riski siihen että koira olisi saanut tartunnan ennen rabiesrokotusta eikä näyttäisi tästä oireita tarhalla ollessaan on äärimmäisen pieni. 

 

Echinococcus multilocularis eli ekinokokkoosi

 

Echinococcus multilocularis-heisimato on ihmiselle vaarallinen loinen jota tavataan laajoilla alueilla Euroopassa. Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan eläimen (esim koira, kettu, susi) ulosteen välityksellä esim ulosteiden saastuttamien marjojen tai koiran turkin kautta.  Pääisännälle eli koiralle tartunta on vaaraton mutta ihmiselle eli väli-isännälle hengenvaarallinen. Loistartunnan myötä muodostuu kystia maksaan ja muihin elimiin. Taudin kehittyminen kestää yleensä vuosia. 

 

Suomeen tuotavilta koirilta vaaditaan eläinlääkärin todistama lääkitys loista vastaan. Merkintä lääkityksestä tehdään koiran EU-passiin. Yhdistyksemme suosittelee että koira lääkitään vielä Suomeen tulon jälkeen kuukauden sisään pratsikvantelia sisältävällä loislääkkeellä. 

 

 

Leishmanioosi

 

Leishmania-alkueläin (Leishmania infantum) leviää hietasääsken piston mukana ja tarttuu sekä ihmisiin että eläimiin. Suomessa tätä ns väli-isäntää ei esiinny joten Suomessa todetut leishmania-tapaukset ovat tuontikoiria tai matkustavia koiria (joitain viitteitä on saatu siitä että erittäin harvinaisissa tapauksissa loinen on levinnyt tiineyden aikana emolta pennuille tai lähikontaktissa koirasta toiseen, leviämistä suoraan koirasta ihmiseen ei ole todettu).  

 

 

Sairaus itää kuukausista vuosiin, tänä aikana loinen leviää luuytimeen, imusolmukkeisiin, pernaan ja maksaan. Pääoireet ovat heikkous, huono ruokahalu, runsas juominen, ihomuutokset (karvanlähtö, karstainen ihottuma, hilseily, silmänympärysten muuttuminen karvattomaksi, haavainen ihottuma etenkin kuonon, korvien, hännän ja jalkojen alueella, anturoiden paksuuntuminen ja kiihtynyt kynsien kasvu) ja laihtuminen. Muita oireita ovat mm suurentuneet imusolmukkeet. silmäoireet, ripuli, nenäverenvuoto, ontuminen niveltulehduksen vuoksi, hermosto-oireet, keuhkokuume, munuaisten vajaatoiminnan oireet ja anemian oireet. Leishmanioosin diagnoosi ei ole yksiselitteinen. Diagnoosikeinoja ovat PCR-koe (paras menetelmä tartunnan alkuvaiheessa), vasta-ainemääritys (paras menetelmä jos tartunnasta on useita kuukausia) tai loisten löytyminen luuydin- ja imusolmukebiopsioista. Leishmanian yhteydessä esiintyy usein ehrlichia-tartunta. 

 

Hoidossa voidaan käyttää useita lääkkeitä.  Sisäelimiin edennyt sairaus on vaikea hoitaa ja saattaa johtaa  kuolemaan mutta alkuvaiheen sairauden kontrollointi on usein menestyksekästä. Koirat jotka selviävät jäävät yleensä taudin kantajiksi ja ylläpitävät loisten esiintymistä. Tartunnan ehkäisyssä tärkeintä on hietasääskien piston välttäminen hyönteiskarkotteilla ja ulkoilun välttämistä kun hietasääsket ovat aktiivisimmillaan (aamu- ja iltahämärä). 

 

Yhdistyksemme ei vastusta leishmania-positiivisten galgojen adoptointia koska useimmiten sairaus voidaan alkuvaiheessa hoitaa niin että koira voi elää oireetonta normaalia elämää. Mikäli koira on todettu leishmania-positiiviseksi tästä informoidaan aina mahdollista adoptoijaa ja annetaan mahdollisimman tarkka tieto koiran vaatimasta hoidosta ja ennusteesta.

 

 

Sydänmato

 

Sydänmato (Dirofilaria immitis) on loinen jota esiintyy lämpimillä ja trooppisilla alueilla. Sairaus tarttuu hyttysen välityksellä jotka levittävät piston myötä koiran verenkiertoon ns. mikrofilarioita. Näistä kehittyy kuukausien kuluessa täysikasvuisia matoja, jotka elävät sydämen oikeassa kammiossa ja keuhkovaltimossa. Aikuiset madot ovat n 20-30 cm mittaisia. Sydänmatotartunnalle on tyypillistä pitkä oireeton vaihe jonka jälkeen kehittyy sydän-keuhkosairauden oireita (yskä, huono rasituksensieto, huono ruokahalu, laihtuminen).

 

 

Sydänmatotartunta diagnosoidaan verikokeella (antigeenitestaus tai mikrofilarioiden osoittaminen).  Testitulos voi näyttää virheellisesti negatiivista kuukausia tartunnan jälkeen joten vaikka kaikki galgomme testataan Espanjassa ennen Suomeen tuloa suositellaan sydänmadon testaamista uudelleen 6-7 kk kuluttua maahan tulosta. 

 

Sydänmatoa on mahdollista hoitaa ja useimmat koirat paranevat hoidon myötä lukuun ottamatta pitkälle edenneitä tapauksia. Sydänmato ei ole Suomessa yleisesti tunnettu loinen ja mahdollisissa tartuntatapauksissa yhdistyksemme antaa tarvittaessa ohjeet hoidosta. 

 

Borrelioosi

 

Borrelioosi tarttuu verta imevien punkkien (Ixodes ricinus) välityksellä. Infektion siirtyminen punkista koiraan vaatii vähintään 50 tunnin kiinnittymisen. Vain noin 5-10% tartunnan saaneista koirista sairastuu borrelioosiin. Borrelioosia esiintyy myös Suomessa. 

 

Oireet havaitaan usean viikon tai jopa kuukausien kuluttua tartunnasta. Alkuvaiheessa oireina on kuume, huono ruokahalu ja väsymys muutamana päivänä. Tätä seuraa oireeton vaihe joka voi kestää kuukausia. Tämän jälkeen saattaa esiintyä esiintyy vaihtelevaa ontumista joka siirtyy jalasta toiseen. Myös munuaisvaurioita, hermosto- tai sydänoireita on raportoitu. Borrelioosia hoidetaan useamman viikon antibioottikuurilla (doksisykliini)

 

Ehrlichioosi

 

Ehrlichioosi tarttuu punkin ja ruskean koirapunkin välityksellä. Itämisaika on muutaman viikon mittainen. Akuutin vaiheen jälkeen koira voi jäädä kantajaksi tai sairastua krooniseen sairauteen jossa luuydin vaurioituu. 

 

Sairauden oireet ovat vaihtelevia; kuume, syömättömyys, väsymys, ontuma, neurologiset oireet, verenvuodot ja imusolmukkeiden suureneminen. Kroonisessa vaiheessa verisolujen tuotanto häiriintyy ja seuraa anemiaa, verihiutaleiden ja valkosolujen vähyyttä.  Hoito tapahtuu useamman viikon antibioottikuurilla (doksisykliini). Espanjassa ehrlichia-tartunnan yhteydessä tavataan usein leishmaniaa. Ehrlichiaa hoidetaan antibiootilla (doksisykliini, tetrasykliini).

 

Anaplasmoosi

 

Anaplasmoosi tarttuu verta imevien punkkien välityksellä. Infektio tapahtuu 1-2 vrk kuluttua punkin kiinnittymisestä. Taudin itämisaika on 1-2 viikkoa. Oireet epämääräisiä, kuume, väsymys, syömättömyys, jäykkyys, ontuminen, okentelu, ripulointi, hermosto-oireet, verenvuototaipumus) Anaplasmoosia hoidetaan antibiootein (doksisykliini tai tetrasykliini) useamman viikon kuurilla. 

 

Ruskea koirapunkki

 

Ruskea koirapunkki (Rhipicephalus sanguineus) on yleistymässä Suomessakin. Se elää ainoastaan sisätiloissa ja saattaa imeä verta myös ihmisestä. Loinen saattaa elää ilman veriateriaa huoneistossa jopa 18 kk. Ruskea koirapunkki on punaruskea ja muistuttaa suomalaista punkkia. Sen raajat ovat kuitenkin pidemmät. Pituus on 3-5 mm, verta imenyt naaras noin 10 mm. 

 

Naaraat imevät verta koirasta ja siirtyät sitten esim katon halkeamiin munimaan Toukat kuoriutuvat noin kuukauden kuluttua ja hakeutuvat kasvamaan esim koiran varpaiden väleihin. Koirasta saattaa löytyä jopa satoja punkkeja vaikeassa tartunnassa.  Tartunnasta kärsivä koira on rauhaton ja puremakohdat kutiavat ja tulehtuvat. Hoidossa sekä lääkitään koirat että huolehditaan perusteellisesta tuholaistorjunnasta kotona. Ruskea koirapunkki voi levittää ehrlichiaa ja babesiaa. 

 

Galgomme ovat saaneet Espanjasta lähtiessään ulkoloishäädön. 

30222324_1206652349437207_17350093856225

Galgos del Fènix 2017